Verjnuarmu: Muanpiallinen Helevetti Lyrics

Elokuulla korjoon kuollutta vilijoo, syyssatteet alako jo kesakuulla
Kotvakj' itkoo pirtissa hilijoo, taetaa talavella nalaka tulla
On mutasta vellia pellot taanna ja tyohevosen valjaattii poekki
Et vittu sita paskoo millaan kianna, taetaa tuoni korjata kaekki

Vuojenajat hilijoo tulloo, elamanlanka haarastuu
Taejjan perkele tarttuva pulloon, ku jokkaenen meista saerastuu
Sato manj' pilalle ruuattii loppuu, toevos jo vaehteluva viaralle sialle
Nuapurit kuolj' isorokkoon, joettii tuluvii pellon pialle

Ensjlumi tulloo hiutaleet puttoo, kaanistaa hetkeks kuollutta muata
Kuolema leijjaellen seittejaan kuttoo, eeko tuo lie kohta haataan suata
Pakkanen purroo hirret jiahan, ku leivinuuni halakes eilen
Vittu tuas ottaa jouluna piahan, kylyma pirtti tuo pahan mielen

Polttaa kaskee liekilla kuolon
Kyntaa sen tahissa orjakuoron
Kylyvaa kalama kaahun tuhkoo
Muahan karruun luuta ja rustoo

Raeskas tuas muata rivolla teralla, suatto sen tiineeks kurjaen verella
Kynti tuas routoo kouralla lihan, kynnella kalaman kynnella vihan

Sirpilla sattoo vaenajaen niitti
Repi aaki arvet ja verella siitti
Sattoo keras kalamaen lihan
Nostatti ilimoelle ikkuisen vihan

Yosyvan tulloo, out kaanis ku oenen viita
Kuunsirppi kulukoo, aukoo taevaan ikkunoeta
Epapyhana sinuva pittaavat, uhmoot jumaloo ja puavin yksinvaltoo

Paevana jona peon merkin heijan otassaan nain
Hyo kianti viisjkannan viarinpaen
Paevana jona kunnijan naenen noejan maeneen sae
Niin pirut piispoja sakastissa persiiseen nae

Noetavaeno

Liekit nousoo, tulj'ja tuska puhistaa
Kuoloo vanahat opit, piasoo kirkko peloestaan
Vatikaanin lahtooja pirun kyrpa suussa, ee just nyt voe huastella

Halus oman poejan, ruhtinaan uuven tulevan
Tyosa jatkajan, soturin ja voettajan
Siitti jalakelaesen, sikijon pahan ja ruman
Luavasta poeka nousj', uumasta tulen kuuman

Tarisj' mua, lohkesj' kalliot suuret
Haehtuvat veet, nousj' kuolon tuulet
Alako tuho, suapu piallikko uusj'
Repesj' korvat, sarvipia ku huusj'

Matkasj' sarvipia kohti ommoo valtakuntoo
Lahtasj'alamaeset, ee ollu ommootuntoo
Tappo ykstellen, vianti niskat katki
Piat mukanasa vei ja veret muasta latki

On alakana sota immeisten ja koettana paeva viiminen
Tuho tulloo uamunkoetossa, joku paeno nappija punasta
Enkelj' tuhon siipesa levittaa, mustat varjot muata viistaa
Rankasoo kurjoo luopijoo, ihmiskuntoo tuhon tuojoo

Tuljmyrskyt muata rienoo
Havittaa ilimaan koko tienoon
Tuljmyrskyt muata rienoo
Tuassiisa on helevetin hienoo

Sienjpilivet nakkyy taevaalla, joko alakaa nahaka kuoriutuva
Tuljmyrskyt polttaa muaaetija, vittu alakaa loppu olla lahella
Kuumat liekit muata nuoloo, kaekki elava kuoloo
Ee ou toevoa elamasta, ku tukkakii jo lahti piasta

Kay viha vastaan rakkaavven hyvvee tahtoo
Se tahtomattaan kaeken lahtoo
Se laatturin Tuonelan tuas matkaan laettaa
Se elaman ja kuoleman yhteen naettaa

Ilimoelle kajahtaa itkuvirsj' ja verreen peittyy rannat
Kalaman viisuva veisataan, se kaavvas tialta kantaa
Synkan savelen tahissa lippuu joen vesilla laatta
Rannoella kylan vakj' kuorossa kirroo elon raskaatta

Peleko se sokasoo rohkeennii mielen
Viha verella tahmoo kuivunneen kielen
Ja tuas on matkalla Tuonelan laatta
Parantammaan immeisten saeraatta

Ee sielu sua raahoo koskaan, ee ikkaan
Ee raakkoo ikkaan raahota mikkaan
On mullassa tomumaja maenen vaenen
Surkeen immeisen aenokaenen

Joukko synkka taettaa matkoo kohti haatapaekkoo
Nelja ukkoo arkkua ruahoo, kantaa tuakkoo paenavoo
Ruoho jalakaen alla lakkoo, ku murhemielj' juuret talloo
Suapuu vaki haavvan iareen, on liejumuata jo puoljsiareen

Kuuvven sylen syvvyyvessa, mullan alla pimmeyvessa
Tanne minut paeskattiin, arkku kiinni naalattiin
Kuuvven sylen syvvyyvessa, verj' pakenoo jo syvammesta
Alla synkan mustan taevaan maot reikija arkkuun kaevaa

Arkku muahan lasketaan ja lehet kuolleet lakastaan
Kansj' kiinni naalataan ja lukko vahva lukitaan
Loppuu elo muanpiallinen, taeval lyhyt ja kivinen
Paenuu ukko tyhjyteen, vittu kuuvven sylen syvvyyteen

Roovan alla muan syli lammin on
Kuuvven sylen syvvyyvessa

On kalaman kalapee ukko tuo
Joka katseellaan kuolemata luo
Tiijja hanta mika tuo oesj'
Vuan en halluu sen lahtevan poes

Silimat tuimat nuo pimmeessa hohtaa
Ja sielullasa mielija johtaa

Sikijaako tuo itestaan Perkeleesta
Kuppanen ukko kalaman kalapee
Kuolemata levittelloo, Vanaha Vihtahoosu
Nytko on alakana haavvasta nousu

Helevetin armeijja muasta tulloo
Pahhuutta immeisten paehin sulloo
Ee voes ruakuutta tuota uskoo
Vittu, tama on yhta tuskoo

Piat ja kajet puttoeloo
Ja kaekki immeiset rukkoeloo
On se melekosta tuo pimmeitten enkelten touhu
Mustat syvammet ja silimissa palava roehu

On harmoo joukko liikkeella tuas, viinet taanna kuolemmoo
Raskaat suappaat muata polokoo, herattee ymparilla vihhoo ja pelekoo
Synkka laalu taattaa tienoon, joka ukko karjuu taatta kaaloo
Muaorjat kahtoo joukkova kieroon, ku kaekki nuotin vieresta hoeloo

Tuskinpa niat uamuva seuroovoo, jos seisot vastassa Savon jousjarmeijjoo

Virittyy janteet laalaa jouset kuoleman laaluva
Tuhannet soettajat laaluun yhtyy, taevas taattyy mustista nuolista
Se saje kun tulloo vaenooja parkuu kuolemanpelekova
Tuhannet viholliset joukkona kuatuu, tanner taattyy veresta ja suolista

Nuoljkuurot tulloo toesesa perraan ja paeva muuttuu hetkessa yoks
Muanpiallisen helevetin vihollinen kohtas ja elaminen muuttu vaekeeks tyoks
Silimassa nuolj' ja vittu parraassa kaks, liekko tuota ennee hengissa kettaa
Harvat on rivit neki pakosalle lahtoo, huavottunneet viimesta henkeesa vettaa

Uamun harmoossa usvassa ku taevaalta tulj' mustoo vetta
Kyla makas tuhkan seassa, ee olluna elossa kettaa
On sotajoukot jo poekessa ja rannassa vuan tervavene
Pappi kajet ristissa noetuu "on se nyt vuan perkele"

On taesto verinen herenna ja kylan immeiset kylymana
Ee kuulu ianj' sotarumpujen ee soe laalu kaanis lintujen
Raaniot tuhkassa seisoo kalaman kary haesoo
Verj' peittaa routasen muan ja uutta elloo oottoo sua

Viitakemies kuakin selassa istuu, kahtoo kylan raanioeta
Tolohottaa alas tyhjyyteen, kaekki naattaa vitun aatiolta
Pappi mannoo elaman helevettiin, kirroo suuren herran
Pyytaa lohtuva piapirulta taman yhen ja aenoon kerran

Kirroon sinuva luojoo, ku piinoot minuva ruojoo
Tuska valtoo syvammen ku kuolo korjoo sattoo
Verj' taattaa muan kaekki elava kattoo